Sopivan röyhkeä työhakemus

Viimeisin postaukseni oli osittain jopa hieman synkkä ja negatiivinen, joten tehdäänpä tästä positiivisempi. Kerron teille viimeisimmästä haastatteluun johtaneesta työhakemuksestani sekä haastattelukokemuksestani. 

Tähän mennessä menestyksekkäin työhakemukseni oli "uskonsa menettäneen naisen kirjoitelma". Hain ties monennettako kertaa asiakasneuvojan työtä Kelasta. Olin aikaisemmin lähettänyt useita hakemuksia eri paikkakunnille ja erilaisiin tehtäviin, mutta minuun ei koskaan oltu yhteydessä niiden tiimoilta, joten ajattelin etten ikipäivänä pääsisi ilman suhteita edes haastatteluun. Lähestymistapani oli ollut aikaisemmissa hakemuksissani hyvin asiallinen, painotin yleensä aikaisempaa työkokemustani sekä koulumenestystäni, mutta tällä kertaa päätin koettaa jotain "hullumpaa" ja kirjoitin hieman erilaisen hakemuksen aikaisempiin verrattuna..

Olen aina työhakemuksissani pelännyt vaikuttavani ylimieliseltä, joten olen pyrkinyt pitämään lähestymistapani melko neutraalina. Tällä kertaa olin jo lähes ärsyyntynyt siitä, ettei minua aiemmin oltu huolittu haastatteluun, joten lisäsin hakemukseeni lauseen: "Uskon, että olisin asenteeni ja asiakaspalveluhenkisyyteni johdosta paras mahdollinen henkilö tähän tehtävään." Ajattelin, että tuo lause erottaa minut niistä, jotka ovat voineet käyttää talonsisäistä suosittelijaa, mutta en ajatellut puhelimeni soivan haastattelukutsun merkeissä. Toisin kuitenkin kävi. 

Minulle kerrottiin etukäteen, että haastattelijoina toimii kaksi naishenkilöä. Varoaikaa haastatteluun oli muutama päivä, valmistauduin siihen parhaani mukaan. Panostin ulkoasuun; vaatteisiin, koruihin, kenkiin, hiuksiin sekä tietenkin meikkiin. Pyrin miettimään etukäteen mahdollisia kysymyksiä ja vastauksia. Lajittelin todistukset erillisiin muovitaskuihin siististi ja huolehdin jo edellisenä iltana kaiken valmiiksi. Tutustuin netissä Kelan palveluihin ja palauttelin oman työhakemukseni sisällön mieleeni. Illalla kaikki oli jo valmiina, mutta unta todellakin sai odotella. Nukahdin ehkä joskus 3-4 välisenä aikana. Aluksi jännitin haastattelua ja lopulta jännitin sitä, saanko unta ollenkaan! Aamulla kuitenkin tunsin olevani virkeä ja valmis päivän haasteeseen. Minusta tuntui hieman jännittäväntä se, että haastattelijoina oli nimenomaan naisia. Jotenkin pelkäsin sössiväni ja antavani huonon ensivaikutelman.

Saavuin hyvissä ajoin haastattelupaikalle ja istuuduttuani odottamaan, minua tultiinkin jo asiakaspalvelutiloista hakemaan. Haastattelu tapahtui toimistohuoneessa. Minua vastapäätä oli pöytä, jonka taakse haastattelijat asettuivat istumaan vierekkäin käteltyään ja toivotettuaan minut tervetulleeksi. Haastattelijat kevensivät tunnelmaa keskustelemalla jostain arkipäiväisestä. Tilanne oli rauhaisa ja kiireetön. Tunnelma ei ollut ollenkaan painostava tai hyökkäävä. Vedin kerran henkeä, rentoutin hartiani ja valmistauduin kysymystulvaan.

Haastattelussa pyrin käyttämään paljon käytännön kautta koettuja asioita. Minulta kysyttiin miten selviäisin haasteellisista asiakaspalvelutilanteista. Vastasin kysymykseen suurin piirtein näin: 

"Haasteellisia tilanteita asiakaspalvelussa tulee usein vastaan, eikä niistä saa ottaa itseensä. Muistan erään tapauksen, joka jäi mieleeni, sillä hän oli ensimmäinen oikeasti hankala asiakkaani. Mies tuli arvaamattoman oloisena luokseni. Hän huusi ja kävi selkeästi ylikierroksilla. Ilmoitin työkaverilleni, että tarkkaile tilannetta, saatan tarvita apua. Kuuntelin miehen asian rauhallisesti ottamatta ratkaisuihin sen enempää kantaa. Lähdimme selvittämään tilannetta, mies huusi lähemmäs tunnin ajan. Hän ei huutanut varsinaisesti minulle, vaan ehkä enemmänkin omalle epätoivolleen ja tilanteelleen. Lopulta tilanne selkeytyi, vaikkakin se oli hänelle yhä epäedullinen. Kaikesta huolimatta mies kuitenkin rauhoittui. Ennen lähtöään hän kysyi, haluaisinko mennä hänen kanssaan kahville joku päivä. En lähtenyt kahville, mutta totesin, että asioilla on taipumus järjestyä."

Kaikkiin kysymyksiin vastasin vilpittömän rehellisesti ja avoimesti. Mielestäni on hölmöä lähteä valehtelemaan haastattelutilanteessa, sillä se saattaa seurata perästä päin. Vastaillessani kysymyksiin ja ympäristön ollessa rauhaisa, minulle tuli äärettömän rento ja mukava olo. Tunsin olevani ns. "turvallisella maaperällä". Minulle kerrottiin, että tulin valituksi haastatteluun 48 muun hakijan joukosta. Haastateltavia oli yhteensä 5. Minulle tuli sellainen fiilis, että wau. Ehkä haastatteluun pääsy on joillekin pieni juttu, mutta olin ihan oikeasti otettu. Mikä teki minun hakemuksestani paremman kuin näistä 43 muusta? Arpapelikö? Sopiva röyhkeys?

Haastattelun lopulla minulta tiedusteltiin, onko minulla mitään kysyttävää. Kysyin pari auki jäänyttä asiaa ja fiilikseni oli kertakaikkiaan hyvä ja positiivinen! Toinen naisista ilmoitti, että he palaavat asiaan joka tapauksessa seuraavan viikon aikana. Päätöksensä lisäksi he lupasivat antaa haastattelusta palautetta vielä puhelimitse, mutta jostain syystä keskutelu ajautui siihen, että vanhempi haastattelija kertoi lähes äidillisellä tavalla minun olleen "tosi reipas" ja että haastattelu meni kyllä tosi hyvin, pientä jännitystä oli aistittavissa alkupuolella, mutta pääsin siitä yli.

Sen sijaan, että Kelasta oltaisiin soitettu vasta seuraavalla viikolla, sieltä soitettiinkin jo saman viikon lopulla. En ollut puhelimen ääressä kun toinen haastattelijoista yritti tavoittaa minua pariinkin otteeseen, kunnes lopulta laittoi viestin, jossa kertoi tavoitelleensa minua työhön liittyen. Hän tiedusteli, voisinko soittaa hänelle takaisin. Juuri tällainen vuorovaikutus innostaa hakemaan jatkossakin avoimiin tehtäviin. Lisäksi puskaradio toimii! Jopa tässäkin tilanteessa: edellisessä postauksessa käsittelin huonoa kokemusta Adeccolta, nyt ylistän Kelaa!

Soitin naiselle takaisin ja hän kertoi simppelin "hampurilaisohjeen" (positiivinen - negatiivinen - positiivinen) mukaisesti palautetta: "Olit kalkkiviivoilla toisen hyvän ehdokkaan kanssa. Sulla oli tosi hyvä ja vahva esitys. Haastattelun jälkeen jäätiin miettimään, että onko tuo ratkaisutyö sua varten samalla tavalla kuin asiakaspalvelu. Toisella hakijalla oli tää puoli ehkä vähän selkeämpi. Mut ehdottomasti sovit asiakaspalveluun ja en hetkeäkään epäile, ettetkö työllistyisi. Onnea vielä työnhakuun".

Arvatkaa hakkasiko mun takaraivossa sana ratkaisutyö koko loppupäivän. Työ sisälsi sekä asiakaspalvelua että päätösten tekoa. Minä panostin vain ja ainoastaan tuohon asiakaspalvelupuoleen, sillä työn kuvauksesta sain käsityksen, että työ koski vain aspaa. Haastattelussa sain kuulla, että työ painottui ehkä jopa hieman enemmän ratkaisujen tekoon, enkä osannut tuoda riittävästi esille sitä, että kykenen sellaiseenkin työskentelyyn. Mielessäni oli kysymys: olisinko voinut varautua haastatteluun ehkä paremmin, mikäli olisin soittanut ja esittänyt työhön liittyviä täsmentäviä kysymyksiä jo ennen hakemuksen lähettämistä?

Kuitenkin kaiken kaikkiaan fiilis haastattelusta on yhä huikea! Tämä oli malliesimerkki hyvin hoidetusta työstä! Kiitos Kela! Vaikka en saanut työtä, sain uskoa ja toivoa tulevaisuutta varten.

Entäs te, soitatteko ikinä työnantajille? Minkälaisia kysymyksiä esitätte? Minkälaisia hakemuksia teillä on? Vinkkejä?