"Me ollaan suhun yhteydessä"

Lupailin edellisessä postauksessani, että kerron viimeisimmästä työhaastattelustani ja nyt olisi sen aika. Kokemukseni kaikkiaan oli enemmän negatiivinen kuin positiivinen, joten päätin työstää ajatusta tästä postauksesta muutaman päivän ennen sen kirjoittamista. En missään nimessä halua antaa itsestäni mitenkään negatiivista, pessimististä saati sitten ylimielistä kuvaa, mutta koen keskutelun aiheesta tarpeelliseksi, sillä yrityksen toiminta ei ollut kenenkään osapuolen kannalta mitenkään hyvin hoidettu. Kaikki aikaisemmat työhaastatteluni ovat olleet asiallisia ja homman jälkipuinti on sujunut, kuten sen kuuluukin.

Olin hakenut toimistotyöntekijän työtä ja hakemukseni oli edennyt! Iloinen, pirteä ja asiallinen henkilöstövuokrausfirman edustaja (nainen) soitti minulle ja teki puhelinhaastattelun. Haastattelusta jäi hyvä fiilis, vaikkakin se tapahtui "hieman äkkiä", hän vain soitti ja halusi tehdä haastattelun välittömästi. Onneksi olin kuitenkin riittävän rauhaisassa paikassa puhuakseni ja saatiin homma alkuun. Kysymykset olivat "niitä normaaleita": miksi sopisin tähän hommaan, mitä huonoja ja hyviä puolia minussa on, minkälainen on työskentelytapani, koulutus ja työkokemus, tulevaisuuden haaveeni jne. Mielestäni haastattelu meni hyvin!

Fiilikseni puhelinhaastattelun sujumisesta osui oikeaan, sillä muutaman tunnin kuluttua puhelimeni soi uudelleen. Tällä kertaa samasta yrityksestä soitti mies, joka esitteli itsensä niin pikaisesti, etten saanut nimestä selvää. Hän halusi tavata, vielä saman päivän aikana. Olin innoissani haastattelusta, tottakai pääsen paikalle pikaisellakin aikataululla! Mies ehdotti aikaa ja tapaamispaikkana toimi paikallinen bensa-asema. En tiedä olenko ainut näin ajatteleva, mutta mielestäni paikka oli liian meluisa, rauhaton ja hämärä haastatteluun.

Haastattelija laittoi minulle jossain vaiheessa tekstiviestin, jossa hän siirsi tapaamista. Olin hieman ihmeissäni, sillä olen pitänyt haastatteluja aina melko virallisina tapaamisina, jotka pitää sopia sellaiseen aikaan, ettei niitä enää siirrellä puolella tunnilla eteenpäin. Toki minä olin "vain" haastateltavan ominaisuudessa, eikä työnantajan edustajan puolelta voida odottaa samanlaista täsmällisyyttä kuin työnhakijoilta. Etenkään kun tässä taloustilanteessa ei työpaikkaansa vain valita kymmenien joukosta, vaan pitää olla kiitollinen siitä mitä saa. 

Pelipaikalla mies johdatti meidät nurkkapöytään ja aloitimme keskutelun. Rekrytoija kysyi ja minä vastasin. Hän kysyi harrastuksistani, aikaisemmista töistäni ja unelmaduunistani. Hän kertoi työn sisällöstä joitain pääpiirteitä ja totesi myös kotipaikkakunnaltani vapautuvan työtä, mutta kokemukseni ei kuitenkaan riitä siihen. Tunnelma haastattelussa oli rekrytoijan puolesta hieman hyökkäävä ja luotaantyöntävä. Miehen asenteesta loisti se, että minä olen 'vain hakija' ja melko merkityksetön sellainen. Hän ei kysynyt kertaakaan koko haastattelun aikana, että onko minulla jotain kysyttävää, hän ei kertonut palkkausta, ei työaikaa. Hän ei edes kysynyt, että olenko kiinnostunut yhä työstä tai kuulostiko homman kuvaus siltä, että se voisi olla minua varten. Ei häntä kiinnostanut mikään muu kuin se, että ovatko minun valmiuteni riittävän hyvät työtä varten. Ymmärrän, että se on prioriteetti numero 1, sillä ennen kaikkea hakijan tulee sopia työhön, mutta kyllä rekrytoijan tulee vuorovaikuttaa molempiin suuntiin, sillä hän on "vain se" joka välittää työn. 

Haastattelu päättyi. Hän pakkaili tavaroitaan ja sanoi, että he ottavat minuun yhteyttä joka tapauksessa ja että hän aikoo ehdottomasti suositella minua tähän tehtävään. Lopulta kysyin täysin tahdittomaan kohtaan, että onko heillä paljon haastateltavia (minulla ei ihan oikeasti ollut yhtäkään asiallista rakoa kysyä mitään työhön liittyvää ja mies oli niin kiireinen koko sen ajan, että oli vain pakko töksäyttää), johon hän ei osannut antaa tarkkaa vastausta. Hän huitenkin painotti, että homma etenee nopeasti ja he ottavat yhteyttä tuota pikaa. 

Minulle tuli heti sellainen tunne, että tämä haastattelu ei ollut ammattimainen. Mies oli kuitenkin mukava ja puhelias, mutta hän loi hyvin paineistetun tilanteen. Eikä jälkihoitokaan ollut sen parempi. Odotin ja odotin, mutta mitään ei kuulunut! Olin hyvin pettynyt, sillä minuun luvattiin olla yhteydessä joka tapauksessa. Sähköpostikin olisi riittänyt vallan mainiosti, mutta en pitänyt siitä ettei edes viitsitä ilmoittaa, vaikka näin luvataan. Päätin soittaa rekryfirmaan ja kysyä asiaa suoraa - lisäksi minulla olisi ollut kysyttävää liittyen erääseen toiseen avoimeen tehtävään.

Soitin samaiselle naiselle, joka minua haastatteli aiemmin puhelimessa. En kuitenkaan tavoittanut häntä, vaan puheluun vastasi minulle tuntematon naisääni. Hän kertoi, että kyseinen henkilö ei ole kyseisenä päivänä töissä ja kysyi, voisiko hän auttaa. Kerroin asiani naiselle ja hän kertoi, ettei voi auttaa minua, eikä vastata kysymyksiini. Hän kuitenkin halusi ottaa soittopyynnön ja lupasi, että minuun ollaan yhteydessä tuota pikaa. Aikaa puhelusta on viikko, eikä minulle ole vieläkään soitettu.

Pistää vihaksi tuo kokonaisuus. Kyse ei ole edes siitä, etten saanut työtä. Ymmärrän sen ja se on ihan ok. Olisin halunnut saada mahdollisuuden kysyä palautetta haastattelustani. Eikai toimeksiantajan etu ole se, että haastattelutilanteessa heitä edustaa kiireinen mies, työhön liittyviin kysymyksiin ei vastata, hylkääviä päätöksiä ei ilmoiteta, eikä soittopyyntöihin vastata. Eikö rekrytointifirman tarkoitus ole nimenomaan (vain ja ainoastaan) REKRYTOIDA ja vastata työhön liittyviin kysymyksiin. Välitysfirman ylimielinen asenne ärsyttää, sillä eihän heillä olisi työtä ilman hakijoita. Miksei työnhakijaa voitu arvotaa enempää?

Olen jopa miettinyt ottavani yhteyttä suoraa toimeksiantajaan, sillä en voi mitenkään tietää, käsitelläänkö minun hakemuksiani asianmukaisesti yrityksessä, jossa ei vaivauduta edes vastaamaan soittopyyntöihin tai pitämään lupauksia. Miksei alaan erikoistunut yritys kykene hoitamaa näitä tilanteita ammattimaisesti? Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia? 

Kaikesta kuitenkin tulee löytää jotain hyvää, joten; tämä oli uudenlainen ja kasvattava kokemus!