Tahdon tehdä heti alkajaisiksi pienen korjausliikkeen tähän blogiin. Tämän tarkoituksena on kertoa kuitenkin myös minun työnhaustani ja minun tempauksistani siihen liittyen. En ole ammatiltani rekrytoija saati sitten konsultti, joka neuvoo muita. Minä olen henkilö, joka kuitenkin tiedostaa työnhaun haasteet - olen nimittäin työtön työnhakija. Tämänhetkinen tittelini särähtää korvaan pahasti ja teen kaikkeni päästäkseni siitä eroon. Työttömyyteni alkoi 1.1.2014. Ennen sitä työskentelin eräässä vakuutusyhtiössä ja opiskelin ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin liiketalouden tradenomiksi. Tiedostin jo hyvissä ajoin ennen valmistumistani, ettei tässä taloustilanteessa vain kävellä töihin, vaan työllistymisen eteen pitää tehdä töitä.
Olen 23-vuotias nainen. Etsin itselleni toimistotyötä, erityisesti asiakaspalvelutyö on minua varten. Työhakemuksia olen lähettänyt tähän mennessä kymmeniä, joista tähän mennessä kaksi on johtanut työhaastatteluun, toinen niistä on vielä edessä. Hain myös yliopistoon, sillä tällä hetkellä työtilanne näyttää surulliselta. En haluaisi työllistyä kauppaan kassaksi. Ymmärrän sen, että jostain pitää aina aloittaa, mutta pelkään jämähtäväni kaupanalalle, mikäli sille tielle lähden. Haluan työn, jossa on haasteita ja josta saan hyvät mahdollisuudet myös etenemiseen. Minulle olisi unelmien täyttymys tehdä esimerkiksi toimistoassistentin työtä ja päästä sitä kautta kiinni alaan. En kuitenkaan oikeastaan edes tiedä mikä haluaisin olla isona, sillä minua kiinnostaa kaikki. Näen ympärilläni hirveästi mahdollisuuksia ja haaveilen erilaisista töistä, joita tahtoisin kokeilla. Suurin haaveeni on löytää vakaa työpaikka ja ostaa oma kesämökki.
Olen aloittanut työnteon 16-vuotiaana ja siitä lähtien työskennellyt erilaisissa tehtävissä koulun ohella ja kesäisin. Tietenkin ennen ammattikorkeakoulua työskentelin ihan kokoaikaisesti erilaisissa hoitoalan tehtävissä. Kokemusta on kertynyt mm. puhelinmyynnistä, myynnistä, lastenhoidosta, hoitotyöstä, avustamisesta ja siivoamisesta. Minun työminäni on ahkera ja nöyrä. Asenne on peritty ensimmäiseltä työnantajaltani, joka sanoi, että "Meillä on sellainen tapa, että se mitä tehdään, tehdään kunnolla, tai sitten sitä ei tarvitse tehdä ollenkaan." Tietynlainen "herran pelkohan" siitä heräsi ja vielä tänä päivänäkin kyseisen lauseen ja tilanteen muistan elävästi. En ollut tehnyt tilanteessa mitään väärää, vaan se oli sellainen perehdytyshuomio, joka ainakin minun kohdallani toimi. Vielä pitäisi keksiä se, miten pystyisin vakuuttamaan myös mahdolliset työnantajaehdokkaat siitä, että yritteliäisyys ja ahkeruus voivat korvata vuosikausien alaan liittyvän kokemuksen. Ideoita?
Miten te olette löytäneet työnne? Minkälainen on hyvä työntekijä? Miten olla vakuuttava työhaastattelussa?
Tulevassa postauksessani käyn lävistse mm. edellistä työhaastatteluani henkilöstövälitysfirmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti