Junailu ja Facebook

Rakastan sitä, että voin jakaa näkemyksiä ihmisten kanssa. Viime viikolla tarkempaan syyniin joutui sosiaalinen media, josta kerron lisää myöhemmin. Aivan ensimmäisenä haluan tavallaan antaa krediittejä junatuttavalleni. Tapasin perjantaina junamatkalla Helsinkiin mielenkiintoisen henkilön, jonka kanssa kävimme ajankohtaisen ja uskoakseni molemmin puolin kasvattavan keskustelun sosiaalisesta mediasta ja sen haitoista liittyen työnhakuun. Henkilö kertoi olevansa opettajana yliopistossa ja aikaisemmin rekrytoineensa satoja ihmisiä. Keskustelun myötä olen ajatellut niin junatuttavuuksia kuin sosiaalista mediaakin.

Junatarinat ylipäätään ovat mielestäni huikeita, mutta kuullaksesi yhden, sinun tulee mennä ravintolavaunuun ja istuutua tuntemattoman viereen, tai vähintäänkin vastapäätä. Uskon viimeisimmän junatuttavani yhtyvän mielipiteeseeni siitä, että mikäli pitää korvat auki, kuulee monet elämänkerrat, monet onnistumiset ja niiden lomassa myös muutamat epäonnistumiset. Usein sitä saa kuulla ihmisestä jopa enemmän kuin sitä kuulee läheisistään. Poiketen kuitenkin normaalista ystävyyssuhteesta siten, ettei kanssamatkustajaa tunne nimeltä ja viimeistään päätepysäkillä tiet erkanevat. Vai monestiko sitä tulee kysyttyä kanssamatkustajan nimeä ja puhelinnumeroa? Kuitenkin junatuttavuuden löytäminen saattaa olla tietyissä tilanteissa verkostoitumista. Eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Koskaan ei tiedä kenen viereen istuu ja kuka kuuntelee. Kannattaa siis aina miettiä tarkoin, mitä sanoo ja ennen kaikkea miten sanoo. Matkaseurana saattaa ihan hyvin istua naapurikunnan talousjohtaja tai muu päättävässä asemassa oleva henkilö, eikä virheisiin ole tällöin varaa, sillä negatiiviset jutut - ne muistetaan ja kauan. Tämä yleinen käytösneuvo koskee kaikkia tilanteita ja tilaisuuksia, ei ainoastaan junan ravintolavaunua.

Olimme junatuttavani kanssa täysin samaa mieltä siitä, että valitettavan usein mm. facebook saattaa jopa tuhota potentiaalisen työntekijän mahdollisuuden saada hakemansa työpaikka tai oikeastaan päästä ylipäätään haastatteluun. Erityisesti nuoret sokeutuvat usein täysin sille, mitä kannattaa tehdä ja minkälainen kuva itsestään kannattaa luoda sosiaalisessa mediassa. Tulevaisuuden työnhaun kannalta ei ole välttämättä järkevää olla cool, sillä rekrytoijat ovat usein näihin nuoriin verrattuina dinosauruksia - eivät he näe nuorten keskuudessa vallitsevia ilmiöitä ja niiden hienoutta. He näkevät profiilit suurin piirtein samalla tavalla kuin nuorten vanhemmatne näkevät. Lisäksi naiset ja miehet näkevät kuvat hyvin erilailla. Voisin kuvitella, että esimerkiksi naishakijan facebook / linkedin profiilia selaava miesrekrytoija ei ole aina välttämättä niin tarkka riittävän säädyllisen pukeutumisen suhteen kuin toinen nainen olisi.

Muutaman tunnin junakeskustelun yhteenveto:

Huomioi seuraavat seikat liittyen someen ja sinuun

1) Kuvat

Älä lisää internettiin itsestäsi noloja kuvia. Ei tissejä, perseitä, duckfaceja, tupakkaa, viinaa, kaljaa, aseita tai mitään muutakaan nuorten keskuudessa yleisesti ottaen hienoa. Ajattele aina, että "mitäköhän äitini / isäni tästä sanoisi" ja mieti, minkälaisen työntekijän sinä valitsisit, mikäli tekisit valintasi kuvien perusteella. Valitsisitko lastenhoitajaksi koulutetun nuoren naisen, jolla on profiilikuvassaan hyvin niukka vaatetus, punaiset silmät, kädessä kalja ja suussa tupakka vai valitsisitko jopa kouluttamattoman, alasta haaveilevan naisen, josta saa jo pelkän kuvan perusteella hyvin huolitellun mielikuvan?

Mikäli ajattelet, että tällä planeetalla ylipäätään elää joku, joka pitäisi kuvaasi sopimattomana, ehkä sitä ei kannata lisätä ollenkaan. Varmista myös, etteivät ystäväsi lisää sinusta vastaavia kuvia, sillä mikäli niin käy, kuvan näkyvyys on mahdollisesti herkullisempi todella - todella useammalle henkilöille.

Kannattaa olla oikeasti tarkkana, vaikka jakaisit kuvat vain kavereiden keskuudessa, sillä koskaan et voi olla varma, onko esimerkiksi joku 400 facebookystäväsi vanhemmista tulevan kesätyöpaikkasi rekrytoija. Älä elä siinä harhaluulossa, etteivätkö ihmiset puhuisi keskenään.

Entäpä te? Jos olisitte valinneet haastateltavaksi yhdeksän henkilöä ja resurssit riittäisivät vielä yhden haastattelemiseen. Kumman valitsisitte haastatteluun kuvan perusteella?

2) Kommentointi ja kirjoittelu

Huomioi, ettet pysty päättämään esmierkiksi facebookissa, ketkä näkevät kaiken kommentointisi. Pystyt toki rajaamaan oman seinäsi näkyvyyttä, mutta se mitä kirjoitat kavereiden seinille tai julkisiin tapahtumiin ja ryhmiin, saattaakin näkyä koko maailmalle. Lisäksi keskustellessa tuntemattomien kanssa, kannattaa miettiä mitä sanoo, sillä tämä tuntematon henkilö saattaakin olla yrittäjä, joka tarvitsee viikon päästä uutta työntekijää, sinun alaltasi. Kannattaa siis miettiä hyvin tarkkaan, lähteekö esimerkiksi tappelemaan oman alueensa myydään-ostetaan-vaihdetaan -palstalla tuntemattoman henkilön kanssa, joka peruikin tilauksensa tai pyytää tuotteestaan mielestäsi liian korkeaa hintaa. Missään nimessä ei kannata lähteä haukkumaan ketään, missään tilanteessa.

3) Tykkäykset, kiinnostuksen kohteet ja ryhmät

Työnhaussa kannattaa miettiä, minkälaisen kuvan itsestään antaa työnantajalle. Kun mahdollinen tuleva työnantaja käy katsomassa facebook-profiiliasi, hän saattaa selata läpi ryhmäsi, tykkäykset tai kiinnostuksenkohteesi. Ole tarkkana, ettet ole kiinnostunut bilettämisestä ja ryyppäämisestä. On eri asia kuulua ryhmään, jossa käsitellään esimerkiksi harrastuksia, kuin kuulua viharyhmiin. Esimerkiksi "Vittu mitä paskaa" tai "ruotsin kieli vittuun kouluista" saattavat olla juuri sinun kaveriporukassasi hauskoja juttuja, mutta mitä veikkaat, valitseeko työnantaja haastatteluun ennemmin henkilön, joka kuuluu ryhmään nimeltä "Labradorinnoutajat" vai sen, jolla on ryhmä nimeltä "Tehdään taikatemppu, mä panen sua ja sit sä katoot". Aivan.

Vaikka tuntuu, että työnhaussa sosiaalisesta mediasta on vain haittaa, on profiili kuitenkin jossain oltava, sillä sosiaalinen media on kuitenkin osa tätä päivää ja on jopa outoa, mikäli nuoria ei sieltä tavoiteta. Ikävää, mutta totta.