Minä

Tahdon tehdä heti alkajaisiksi pienen korjausliikkeen tähän blogiin. Tämän tarkoituksena on kertoa kuitenkin myös minun työnhaustani ja minun tempauksistani siihen liittyen. En ole ammatiltani rekrytoija saati sitten konsultti, joka neuvoo muita. Minä olen henkilö, joka kuitenkin tiedostaa työnhaun haasteet - olen nimittäin työtön työnhakija. Tämänhetkinen tittelini särähtää korvaan pahasti ja teen kaikkeni päästäkseni siitä eroon. Työttömyyteni alkoi 1.1.2014. Ennen sitä työskentelin eräässä vakuutusyhtiössä ja opiskelin ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin liiketalouden tradenomiksi. Tiedostin jo hyvissä ajoin ennen valmistumistani, ettei tässä taloustilanteessa vain kävellä töihin, vaan työllistymisen eteen pitää tehdä töitä. 

Olen 23-vuotias nainen. Etsin itselleni toimistotyötä, erityisesti asiakaspalvelutyö on minua varten. Työhakemuksia olen lähettänyt tähän mennessä kymmeniä, joista tähän mennessä kaksi on johtanut työhaastatteluun, toinen niistä on vielä edessä. Hain myös yliopistoon, sillä tällä hetkellä työtilanne näyttää surulliselta. En haluaisi työllistyä kauppaan kassaksi. Ymmärrän sen, että jostain pitää aina aloittaa, mutta pelkään jämähtäväni kaupanalalle, mikäli sille tielle lähden. Haluan työn, jossa on haasteita ja josta saan hyvät mahdollisuudet myös etenemiseen. Minulle olisi unelmien täyttymys tehdä esimerkiksi toimistoassistentin työtä ja päästä sitä kautta kiinni alaan. En kuitenkaan oikeastaan edes tiedä mikä haluaisin olla isona, sillä minua kiinnostaa kaikki. Näen ympärilläni hirveästi mahdollisuuksia ja haaveilen erilaisista töistä, joita tahtoisin kokeilla. Suurin haaveeni on löytää vakaa työpaikka ja ostaa oma kesämökki.

Olen aloittanut työnteon 16-vuotiaana ja siitä lähtien työskennellyt erilaisissa tehtävissä koulun ohella ja kesäisin. Tietenkin ennen ammattikorkeakoulua työskentelin ihan kokoaikaisesti erilaisissa hoitoalan tehtävissä. Kokemusta on kertynyt mm. puhelinmyynnistä, myynnistä, lastenhoidosta, hoitotyöstä, avustamisesta ja siivoamisesta. Minun työminäni on ahkera ja nöyrä. Asenne on peritty ensimmäiseltä työnantajaltani, joka sanoi, että "Meillä on sellainen tapa, että se mitä tehdään, tehdään kunnolla, tai sitten sitä ei tarvitse tehdä ollenkaan." Tietynlainen "herran pelkohan" siitä heräsi ja vielä tänä päivänäkin kyseisen lauseen ja tilanteen muistan elävästi. En ollut tehnyt tilanteessa mitään väärää, vaan se oli sellainen perehdytyshuomio, joka ainakin minun kohdallani toimi. Vielä pitäisi keksiä se, miten pystyisin vakuuttamaan myös mahdolliset työnantajaehdokkaat siitä, että yritteliäisyys ja ahkeruus voivat korvata vuosikausien alaan liittyvän kokemuksen. Ideoita?

Miten te olette löytäneet työnne? Minkälainen on hyvä työntekijä? Miten olla vakuuttava työhaastattelussa?

Tulevassa postauksessani käyn lävistse mm. edellistä työhaastatteluani henkilöstövälitysfirmassa. 

Minkälainen CV?

En tiedä, olenko varsinaisesti paras mahdollinen henkilö kertomaan ansioluetteloista, mutta muutamiin kompastuskiviin olen kiinnittänyt huomiota.

Minulle soitti taannoin puhelinmyyjä, joka kauppasi Sanoma Magazinesin lehtiä. Jostain syystä tämä myyjä onnistui myymään minulle Cosmopolitanin. Toki kaupat tapahtuivat kylkiäisen voimalla, kuten yleensäkin, jos jotain joskus tilaankin. Selailin hiljattain saapunutta lehteäni hyvinkin kiinnostuneena, sillä kannessa silmääni pisti otsikko: Uraekstra: UNELMADUUNIIN. Näin erotut ja kiilaat ohi! Olen lyhyen työttömyyteni aikana kokeillut erilaisia hakemuksia ja ansioluetteloita, mutta ajattelin, että ehkä saan oikeaa suuntaa tällaisesta tuoreemmasta artikkelista. Juttu kuitenkin oli melkolailla arkipäiväinen artikkeli, jossa kiellettiin välttämään kliseitä. Check!

Kiinnitin kuitenkin huomioni sivulle, jossa ohjeistettiin "Näin laadit täydellisen cv:n". Ensimmäisenä kiinnitin huomiota hakemukseen liitetylle kuvalle. Kuvassa on nainen, jonka olkapäät näkyvät ja kasvoilla vihjaileva ilme. En tiedä, olenko nuoreksi naiseksi turhan konservatiivinen, mutta mielestäni se on ehdottomasti väärä suunta. En väitä, etteikö kukin saa pukeutua aivan, kuten  itse haluaa, mutta työhakemuksessa täytyy panostaa ammattimaisuuteen. Maailma on julma. Erityisesti naisten täytyy olla kauniita, muttei liian kauniita. Voisiko nyrkkisääntönä olla se, että mikäli työssä ei saa pukeutua toppiin, ei hakemuksessakaan kannata? Se on vain ja ainoastaan ammattimaisen ilmeen luomista. Hyvä kuva ei yleensä ole ammattimainen kuva.

Selailin jutun esimerkkiansioluetteloa pidemmälle ja huomasin, että työkokemuksessa toimenkuvaa kuvailtiin sanoin "-Toimenkuvaani kuului sitä sun tätä". Aikuinen ihminen ymmärtää, ettei näin voi kirjoittaa, vaan kyseessä oli esimerkki. Mutta kenties ensimmäistä CV:tään työstävä 17-vuotias nuori nainen mallia katsoessaan ei tätä samaa sisäistä, vaan käyttää tuota kylmää lausetta omassa hakemuksessaan. Ehkä hänen kesätyöhakemuksessaan lukee pahimmassa tapauksessa: 

 07/2013-08/2013, toimistoapulainen

- Toimenkuvaani kuului sitä sun tätä

Ei näin.

Kolmanneksi: älkää enää puhuko ATK-taidoista, etenkään hakiessanne nuorekkaaseen työyhteisöön. Puhukaa sen sijaan IT-taidoista.

Vinkkinä vielä sellainen, että tehkää ihan oikeasti asiallinen sähköposti työnhakuun, näin välttyy monilta ajatuksilta....

Ansioluetteloa laatiessa mielestäni on ensisijaisen tärkeää panostaa kahteen asiaan: asetteluun ja oikeinkirjoitukseen. Asettelun kannalta helpointa on ehkä ladata jostain valmispohja, jolle on helppo lisätä tietojaan. Oikeinkirjoitus ja yhtenäinen kirjoitustyyli läpi hakemuksen ovat tärkeitä seikkoja. Mikäli hakemuksessa ilmaisee viimeisimmän työsuhteen kk/vuosi, ei voi ilmaista aikaisempaa kokemusta muodossa pv/kk/vuosi. Ymmärtänette pointin. Lisäksi pienetkin kirjoitusvirheet saattavat muuttaa lauseen merkityksen täysin. 

Junailu ja Facebook

Rakastan sitä, että voin jakaa näkemyksiä ihmisten kanssa. Viime viikolla tarkempaan syyniin joutui sosiaalinen media, josta kerron lisää myöhemmin. Aivan ensimmäisenä haluan tavallaan antaa krediittejä junatuttavalleni. Tapasin perjantaina junamatkalla Helsinkiin mielenkiintoisen henkilön, jonka kanssa kävimme ajankohtaisen ja uskoakseni molemmin puolin kasvattavan keskustelun sosiaalisesta mediasta ja sen haitoista liittyen työnhakuun. Henkilö kertoi olevansa opettajana yliopistossa ja aikaisemmin rekrytoineensa satoja ihmisiä. Keskustelun myötä olen ajatellut niin junatuttavuuksia kuin sosiaalista mediaakin.

Junatarinat ylipäätään ovat mielestäni huikeita, mutta kuullaksesi yhden, sinun tulee mennä ravintolavaunuun ja istuutua tuntemattoman viereen, tai vähintäänkin vastapäätä. Uskon viimeisimmän junatuttavani yhtyvän mielipiteeseeni siitä, että mikäli pitää korvat auki, kuulee monet elämänkerrat, monet onnistumiset ja niiden lomassa myös muutamat epäonnistumiset. Usein sitä saa kuulla ihmisestä jopa enemmän kuin sitä kuulee läheisistään. Poiketen kuitenkin normaalista ystävyyssuhteesta siten, ettei kanssamatkustajaa tunne nimeltä ja viimeistään päätepysäkillä tiet erkanevat. Vai monestiko sitä tulee kysyttyä kanssamatkustajan nimeä ja puhelinnumeroa? Kuitenkin junatuttavuuden löytäminen saattaa olla tietyissä tilanteissa verkostoitumista. Eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Koskaan ei tiedä kenen viereen istuu ja kuka kuuntelee. Kannattaa siis aina miettiä tarkoin, mitä sanoo ja ennen kaikkea miten sanoo. Matkaseurana saattaa ihan hyvin istua naapurikunnan talousjohtaja tai muu päättävässä asemassa oleva henkilö, eikä virheisiin ole tällöin varaa, sillä negatiiviset jutut - ne muistetaan ja kauan. Tämä yleinen käytösneuvo koskee kaikkia tilanteita ja tilaisuuksia, ei ainoastaan junan ravintolavaunua.

Olimme junatuttavani kanssa täysin samaa mieltä siitä, että valitettavan usein mm. facebook saattaa jopa tuhota potentiaalisen työntekijän mahdollisuuden saada hakemansa työpaikka tai oikeastaan päästä ylipäätään haastatteluun. Erityisesti nuoret sokeutuvat usein täysin sille, mitä kannattaa tehdä ja minkälainen kuva itsestään kannattaa luoda sosiaalisessa mediassa. Tulevaisuuden työnhaun kannalta ei ole välttämättä järkevää olla cool, sillä rekrytoijat ovat usein näihin nuoriin verrattuina dinosauruksia - eivät he näe nuorten keskuudessa vallitsevia ilmiöitä ja niiden hienoutta. He näkevät profiilit suurin piirtein samalla tavalla kuin nuorten vanhemmatne näkevät. Lisäksi naiset ja miehet näkevät kuvat hyvin erilailla. Voisin kuvitella, että esimerkiksi naishakijan facebook / linkedin profiilia selaava miesrekrytoija ei ole aina välttämättä niin tarkka riittävän säädyllisen pukeutumisen suhteen kuin toinen nainen olisi.

Muutaman tunnin junakeskustelun yhteenveto:

Huomioi seuraavat seikat liittyen someen ja sinuun

1) Kuvat

Älä lisää internettiin itsestäsi noloja kuvia. Ei tissejä, perseitä, duckfaceja, tupakkaa, viinaa, kaljaa, aseita tai mitään muutakaan nuorten keskuudessa yleisesti ottaen hienoa. Ajattele aina, että "mitäköhän äitini / isäni tästä sanoisi" ja mieti, minkälaisen työntekijän sinä valitsisit, mikäli tekisit valintasi kuvien perusteella. Valitsisitko lastenhoitajaksi koulutetun nuoren naisen, jolla on profiilikuvassaan hyvin niukka vaatetus, punaiset silmät, kädessä kalja ja suussa tupakka vai valitsisitko jopa kouluttamattoman, alasta haaveilevan naisen, josta saa jo pelkän kuvan perusteella hyvin huolitellun mielikuvan?

Mikäli ajattelet, että tällä planeetalla ylipäätään elää joku, joka pitäisi kuvaasi sopimattomana, ehkä sitä ei kannata lisätä ollenkaan. Varmista myös, etteivät ystäväsi lisää sinusta vastaavia kuvia, sillä mikäli niin käy, kuvan näkyvyys on mahdollisesti herkullisempi todella - todella useammalle henkilöille.

Kannattaa olla oikeasti tarkkana, vaikka jakaisit kuvat vain kavereiden keskuudessa, sillä koskaan et voi olla varma, onko esimerkiksi joku 400 facebookystäväsi vanhemmista tulevan kesätyöpaikkasi rekrytoija. Älä elä siinä harhaluulossa, etteivätkö ihmiset puhuisi keskenään.

Entäpä te? Jos olisitte valinneet haastateltavaksi yhdeksän henkilöä ja resurssit riittäisivät vielä yhden haastattelemiseen. Kumman valitsisitte haastatteluun kuvan perusteella?

2) Kommentointi ja kirjoittelu

Huomioi, ettet pysty päättämään esmierkiksi facebookissa, ketkä näkevät kaiken kommentointisi. Pystyt toki rajaamaan oman seinäsi näkyvyyttä, mutta se mitä kirjoitat kavereiden seinille tai julkisiin tapahtumiin ja ryhmiin, saattaakin näkyä koko maailmalle. Lisäksi keskustellessa tuntemattomien kanssa, kannattaa miettiä mitä sanoo, sillä tämä tuntematon henkilö saattaakin olla yrittäjä, joka tarvitsee viikon päästä uutta työntekijää, sinun alaltasi. Kannattaa siis miettiä hyvin tarkkaan, lähteekö esimerkiksi tappelemaan oman alueensa myydään-ostetaan-vaihdetaan -palstalla tuntemattoman henkilön kanssa, joka peruikin tilauksensa tai pyytää tuotteestaan mielestäsi liian korkeaa hintaa. Missään nimessä ei kannata lähteä haukkumaan ketään, missään tilanteessa.

3) Tykkäykset, kiinnostuksen kohteet ja ryhmät

Työnhaussa kannattaa miettiä, minkälaisen kuvan itsestään antaa työnantajalle. Kun mahdollinen tuleva työnantaja käy katsomassa facebook-profiiliasi, hän saattaa selata läpi ryhmäsi, tykkäykset tai kiinnostuksenkohteesi. Ole tarkkana, ettet ole kiinnostunut bilettämisestä ja ryyppäämisestä. On eri asia kuulua ryhmään, jossa käsitellään esimerkiksi harrastuksia, kuin kuulua viharyhmiin. Esimerkiksi "Vittu mitä paskaa" tai "ruotsin kieli vittuun kouluista" saattavat olla juuri sinun kaveriporukassasi hauskoja juttuja, mutta mitä veikkaat, valitseeko työnantaja haastatteluun ennemmin henkilön, joka kuuluu ryhmään nimeltä "Labradorinnoutajat" vai sen, jolla on ryhmä nimeltä "Tehdään taikatemppu, mä panen sua ja sit sä katoot". Aivan.

Vaikka tuntuu, että työnhaussa sosiaalisesta mediasta on vain haittaa, on profiili kuitenkin jossain oltava, sillä sosiaalinen media on kuitenkin osa tätä päivää ja on jopa outoa, mikäli nuoria ei sieltä tavoiteta. Ikävää, mutta totta.